Neljä vaihetta aineen onnistuneelle tunnistetietojen antamiselle

ECHA on kehittänyt nelivaiheisen toimintatavan, jolla aineen tunnistaminen onnistuu. Kun noudatat näitä kohtia ja neuvojamme, aineen tunnistaminen oikein on helpompaa.

 

1. Analysoi aineesi
  1. Ensiksi täytyy selvittää, onko sinulla tarvittavat analyysitiedot aineen tunnistamiseksi REACH-asetuksen mukaisiin tarkoituksiin. Jos et ole aineen valmistaja, voit pyytää nämä tiedot aineen toimittajalta. Jos sinulla on tarvittavat analyysitiedot, siirry vaiheeseen 1d. Muussa tapauksessa siirry vaiheeseen 1b.
  2. Valitse edustava näyte aineestasi tai useita näytteitä eri eristä tai tuotannon eri aikapisteistä. Jos olet seosten maahantuoja, sinun täytyy ehkä pyytää näytteet seoksessa käytetyistä aineista toimittajaltasi.
  3. Asianmukaisen analyysistrategian laatiminen heti alussa säästää aikaa ja rahaa. Tässä vaiheessa kannattaa myös miettiä, onko yritykselläsi tarvittavat toiminnalliset valmiudet ja riittävästi asiantuntemusta. Jos ei ole, etsi palveluntarjoaja tai laboratorio, jossa on kokemusta analyysin tekemisestä REACH-asetuksen mukaista tarkoitusta varten. Tunnistavaa analyysia ei tarvitse tehdä hyvien laboratoriokäytäntöjen (GLP:n) mukaisesti.
  4. Valitsetpa minkä tahansa toimintatavan, tuloksen tulisi olla sama eli sarja analyyttisia tutkimuksia/tietoja, joiden perusteella aineesi voidaan tunnistaa täsmällisesti. Spektrin, kromatogrammien ja muiden analyyttisten tietojen tulee olla laadukkaita ja kokonaan tulkittuja.
  5. Jos tulosten tulkinta on hankalaa tai jos analyysin tekemisessä on teknisiä haasteita, laadi yksityiskohtaiset tieteelliset perustelut ja käytä vaihtoehtoisia tekniikoita. Myös asiantuntijoiden puoleen kääntyminen voi olla hyödyllistä.
  6. Lakitekstissä täsmennetään, että korkean erotuskyvyn nestekromatografian HPLC:n) tai kaasukromatografian lisäksi on tehtävä ultravioletti-, infrapuna- ja ydinmagneettinen resonanssispektroskopia (NMR) tai massaspektrometria. Epäorgaanisten aineiden osalta röntgendiffraktio (XRD) -spektrometria ja atomiabsorptiospektroskopia (AAS) voivat olla tarpeellisia vaihtoehtoja. Näiden tekniikoiden käyttäminen ja tulosten tulkinta vaatii asiantuntijatason tietämystä.

 

2. Määritä aineesi koostumus
  1. Analyysin perusteella sinulla pitäisi nyt olla kattavat tiedot aineesi koostumuksesta.
  2. Yksittäisen näytteen analyysissa ei oteta huomioon vaihteluita, jotka johtuvat lähteestä (ts. lähtömateriaaleihin) ja valmistusprosessista. Nämä vaihtelut otetaan huomioon pitoisuuden vaihteluväleissä, jotka voivat olla osa määritystodistusta tai laadunhallintaspesifikaatiota.
  3. Tyypillisen hyvin määritetyn aineen koostumuksen pitäisi näyttää suurin piirtein tältä: 

     

    Nimi Tyypillinen pitoisuus % Pitoisuusalue %
    Ainesosa A 90 85–96 
    Ainesosa (epäpuhtaus) B 6 4–7
    Ainesosa (epäpuhtaus) C 2 0–3
    Ainesosa (epäpuhtaus) D 2 0-3

 

3. Nimeä aine
  1. Koostumuksen perusteella sinun täytyy määrittää yleinen tunnistetieto eli aineen nimi.
  2. Siihen on olemassa eri sääntöjä aineen kompleksisuuden mukaan. Katso säännöt julkaisusta "REACH- ja CLP-asetusten mukaista aineiden tunnistamista ja nimeämistä koskevat toimintaohjeet". Jos olet epävarma, kannattaa kysyä asiantuntijan neuvoa aineen nimeämiseen.

 

4. Määritä aineelle numeerinen tunniste
  1. Kemikaaliviraston verkkosivujen Tietoa kemikaaleista -kohdassa on "Hae kemikaaleja" -haku, josta voit tarkistaa, onko aineellesi jo annettu EY- tai luettelonumero.
  2. Tavallisesti kemiallinen nimi liitetään luettelonumeroon, esimerkiksi EINECS- tai CAS-numeroon, mutta se ei ole välttämätöntä. Tämä numero löytyy usein käyttöturvallisuustiedotteesta tai määritystodistuksesta. Pyydä tarvittaessa asiantuntija-apua sen selvittämiseksi, onko aineellasi jo luettelonumero.

Kun sinulla on nämä tiedot, ne on muutettava IUCLID-aineiston mukaiseen sähköiseen muotoon.

Categories Display

Avainsana:

(klikkaa avainsanaa päästäksesi sitä koskevaan sisältöön)