Mikromuovit

 

Kuva
Muovi helpottaa elämäämme monin tavoin ja on usein vaihtoehtojaan kevyempi tai halvempi. Jos muovia ei hävitetä tai kierrätetä oikein, se saattaa kuitenkin päätyä ympäristöön. Siellä se säilyy vuosisatojen ajan ja hajoaa aina vain pienemmiksi palasiksi. Näitä pieniä palasia, joiden koko on yleensä alle 5 mm, kutsutaan mikromuoviksi, ja ne herättävät paljon huolta.
 
Mikromuovi on kiinteitä muovihiukkasia, jotka koostuvat polymeerien ja funktionaalisten lisäaineiden seoksista. Ne saattavat sisältää myös epäpuhtauksien jäämiä. Mikromuovia saattaa muodostua tahattomasti suurten muovikappaleiden, kuten autonrenkaiden tai synteettisten tekstiilien, kuluessa. Lisäksi niitä valmistetaan tarkoituksellisesti ja lisätään tuotteisiin tiettyä tarkoitusta varten, kuten kuoriviksi rakeiksi kasvojen tai vartalon kuorinta-aineisiin.
Miksi se herättää huolta?

Mikromuovi ei hajoa ympäristössä. Sitä kertyy eläimiin, kuten kaloihin ja äyriäisiin, joita ihmiset nauttivat ravinnoksi.

Mikromuovia on löydetty meren, makean veden ja maa-alueen ekosysteemeistä, ravinnosta ja juomavedestä. Mikromuovin jatkuva päätyminen ympäristöön saastuttaa pysyvästi ekosysteemeitä ja ravintoketjuja. Laboratoriotutkimuksissa altistuminen mikromuoville on yhdistetty erilaisiin (eko)toksisiin ja fyysisiin haittavaikutuksiin, jotka kohdistuvat eläviin organismeihin.

Ympäristöön ja ihmisten terveyteen liittyvien huolien vuoksi useat EU:n jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet tai ehdottaneet kansallisia kieltoja, joilla estetään mikromuovin tarkoituksellinen käyttö kuluttajatuotteissa. Nämä kiellot koskevat lähinnä mikromuovipartikkelien lisäämistä kosmeettisiin valmisteisiin, jotka huuhdellaan pois käytön jälkeen. Mikromuovia käytetään niissä hankaus- ja kiillotusaineina.

Ympäristöön päätyy joka vuosi noin 42 000 tonnia mikromuovia tuotteista, jotka sisältävät sitä. Suurin yksittäinen saastumisen lähde on tekonurmikenttien täyteaineena käytettävä kumirouhe, jota päätyy ympäristöön jopa 16 000 tonnia. Lisäksi tahattomasti (suurten muovikappaleiden kuluessa) syntyvää mikromuovia päätyy Euroopan pintavesiin arviolta noin 176 000 tonnia vuodessa. 

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) arvioi vuonna 2016 saatavilla olevaa näyttöä elintarvikkeissa olevista mikro- ja nanomuoveista. Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan lisää tietoa näiden muovien esiintymispitoisuuksista ravinnossa ja niiden mahdollisista vaikutuksista ihmisten terveyteen. Tästä syystä EFSA järjestää tieteellisen konferenssin vuonna 2021. Siellä keskustellaan nykytilanteesta ja meneillään olevasta alan tutkimuksesta.

 

Mitkä tuotteet sisältävät tarkoituksellisesti lisättyä mikromuovia?

Mikromuovia lisätään tarkoituksellisesti erilaisiin tuotteisiin, kuten lannoitteisiin, kasvinsuojeluaineisiin, kosmeettisiin valmisteisiin, kotitalouksien ja teollisuuden pesuaineisiin, puhdistustuotteisiin, maaleihin sekä öljy- ja kaasuteollisuudessa käytettäviin tuotteisiin. Mikromuovia käytetään myös tekonurmikenttien täyteaineena.

Kulutustuotteissa mikromuovihiukkaset tunnetaan parhaiten hankaavan ominaisuutensa vuoksi (esimerkiksi kuorivat ja kiillottavat mikrohelmet kosmetiikassa), mutta niillä voi olla muitakin tehtäviä, kuten tuotteen paksuuden, ulkomuodon ja stabiliteetin hallinta. Mikromuoveja käytetään jopa koristehileenä ja meikkituotteissa.

EU:ssa ja ETA-maissa käytetään arviolta yhteensä noin 145 000 tonnia mikromuovia vuosittain.

Kemikaaliviraston ehdottama rajoitus

Euroopan komissio pyysi vuonna 2017 kemikaalivirastoa arvioimaan tieteellisen näytön, jonka pohjalta voidaan ryhtyä EU:n tasolla säätelemään tuotteisiin (eli aineisiin ja seoksiin) tarkoituksellisesti lisättävän mikromuovin määrää. 

Tammikuussa 2019 kemikaalivirasto ehdotti mikromuovien käytön laajamittaista rajoittamista EU:n ja ETA-maiden markkinoilla olevissa tuotteissa, jotta mikromuovin päätymistä ympäristöön voidaan ehkäistä tai vähentää. Rajoittamisehdotusta koskeva kuuleminen järjestettiin vuoden 2019 maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana. Kemikaalivirasto vastaanotti 477 yksittäistä huomautusta. Kemikaaliviraston verkkosivustolla on yksityiskohtaista tietoa kuulemisesta ja muun muassa ei-luottamuksellisia vastauksia.

Arvion mukaan ehdotuksella voidaan estää 500 000 mikromuovitonnin päätyminen ympäristöön 20 vuoden aikana.

Komissio harkitsee osana muovistrategiaansa ja uutta kiertotalouden toimintasuunnitelmaa muita vaihtoehtoja, joilla voidaan vähentää tahattomasti muodostuneen mikromuovin päätymistä vesiympäristöön.

 

Komiteoiden lausunnot

Kemikaaliviraston riskinarviointikomitea (RAC) antoi lausuntonsa kesäkuussa 2020. Se tuki ehdotusta ja suositteli tiukempia kriteerejä biohajoavia polymeerejä koskeville poikkeuksille sekä mikromuovin käytön kieltämistä tekonurmikenttien täyteaineena kuuden vuoden siirtymäkauden jälkeen. RAC totesi myös, että mikromuovia koskevia rajoituksia ei ole tarpeen vahvistaa kemikaaliviraston ehdottamalla pienemmällä 100 nanometrin (nm) kokorajalla. RAC ei suositellut kokorajan pienentämistä.

Sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea (SEAC) antoi lausuntonsa joulukuussa 2020. Se tuki kemikaalivaraston ehdotusta, mutta antoi suosituksia, joita Euroopan komissio voi harkita päätöksentekovaiheessa.

SEAC suositteli muun muassa pienempää 1 nm:n kokorajaa mikromuovia koskevia rajoituksia varten. Se katsoi myös, että väliaikainen 100 nm:n kokoraja voi olla tarpeen tuotteissa olevan mikromuovin havaitsemista ja rajoitusten vahvistamista varten. 

SEAC ei suosinut mitään kemikaaliviraston ehdottamista riskinhallintakeinoista, joilla rajoitetaan tekonurmikenttien täyteaineena käytettävän mikromuovin päätymistä ympäristöön. Komitea totesi, että lopulliseen valintaan vaikuttavat politiikan ensisijaiset tavoitteet ja erityisesti päästöjen vähentämistä koskevat tavoitteet. 

Euroopan komission ja EU:n jäsenvaltioiden päätös

Komission odotetaan laativan ehdotuksen kemikaaliviraston raportin ja komiteoiden yhteisen lausunnon pohjalta. EU:n jäsenvaltiot äänestävät REACH-komiteassa komission ehdotuksesta tarkistaa REACH-asetuksen liitteen XVII rajoitettujen aineiden luetteloa. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto tarkastelevat rajoitusta, ennen kuin se voidaan hyväksyä.

 

infographic

 

Planned timetable for proposed restriction of intentionally added microplastics

 

Future timings are tentative

  Timing
Intention to prepare restriction dossier 17 January 2018
Call for evidence 1 March - 1 May 2018
Stakeholder workshop 30 - 31 May 2018
Submission of restriction dossier 11 January 2019
Public consultation of the Annex XV dossier  20 March 2019 –
20 September 2019
RAC opinion June 2020 
Draft SEAC opinion June 2020 
Consultation on draft SEAC opinion 1 July - 1 September 2020
Combined final opinion submitted to the Commission February 2021
Draft amendment to the Annex XVII (draft restriction) by Commission Within 3 months of receipt of opinions
Discussions with Member State authorities and vote 2021
Scrutiny by Council and European Parliament Before adoption (3 months)
Restriction adopted (if agreed) 2021 or 2022 (transition periods are proposed for certain applications)

Categories Display