Mikromuovi ei hajoa ympäristössä. Sitä kertyy eläimiin, kuten kaloihin ja äyriäisiin, joita ihmiset nauttivat ravinnoksi.

Mikromuovia on löydetty meren, makean veden ja maa-alueen ekosysteemeistä, ravinnosta ja juomavedestä. Mikromuovin jatkuva päätyminen ympäristöön saastuttaa pysyvästi ekosysteemeitä ja ravintoketjuja. Laboratoriotutkimuksissa altistuminen mikromuoville on yhdistetty erilaisiin (eko)toksisiin ja fyysisiin haittavaikutuksiin, jotka kohdistuvat eläviin organismeihin.

Ympäristöön ja ihmisten terveyteen liittyvien huolien vuoksi useat EU:n jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet tai ehdottaneet kansallisia kieltoja, joilla estetään mikromuovin tarkoituksellinen käyttö kuluttajatuotteissa. Nämä kiellot koskevat lähinnä mikromuovipartikkelien lisäämistä kosmeettisiin valmisteisiin, jotka huuhdellaan pois käytön jälkeen. Mikromuovia käytetään niissä hankaus- ja kiillotusaineina.

Ympäristöön päätyy joka vuosi noin 42 000 tonnia mikromuovia tuotteista, jotka sisältävät sitä. Suurin yksittäinen saastumisen lähde on tekonurmikenttien täyteaineena käytettävä kumirouhe, jota päätyy ympäristöön jopa 16 000 tonnia. Lisäksi tahattomasti (suurten muovikappaleiden kuluessa) syntyvää mikromuovia päätyy Euroopan pintavesiin arviolta noin 176 000 tonnia vuodessa. 

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) arvioi vuonna 2016 saatavilla olevaa näyttöä elintarvikkeissa olevista mikro- ja nanomuoveista. Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan lisää tietoa näiden muovien esiintymispitoisuuksista ravinnossa ja niiden mahdollisista vaikutuksista ihmisten terveyteen. Tästä syystä EFSA järjestää tieteellisen konferenssin vuonna 2021. Siellä keskustellaan nykytilanteesta ja meneillään olevasta alan tutkimuksesta.

Mikromuovia lisätään tarkoituksellisesti erilaisiin tuotteisiin, kuten lannoitteisiin, kasvinsuojeluaineisiin, kosmeettisiin valmisteisiin, kotitalouksien ja teollisuuden pesuaineisiin, puhdistustuotteisiin, maaleihin sekä öljy- ja kaasuteollisuudessa käytettäviin tuotteisiin. Mikromuovia käytetään myös tekonurmikenttien täyteaineena.

Kulutustuotteissa mikromuovihiukkaset tunnetaan parhaiten hankaavan ominaisuutensa vuoksi (esimerkiksi kuorivat ja kiillottavat mikrohelmet kosmetiikassa), mutta niillä voi olla muitakin tehtäviä, kuten tuotteen paksuuden, ulkomuodon ja stabiliteetin hallinta. Mikromuoveja käytetään jopa koristehileenä ja meikkituotteissa.

EU:ssa ja ETA-maissa käytetään arviolta yhteensä noin 145 000 tonnia mikromuovia vuosittain.

Euroopan komissio pyysi vuonna 2017 kemikaalivirastoa arvioimaan tieteellisen näytön, jonka pohjalta voidaan ryhtyä EU:n tasolla säätelemään tuotteisiin (eli aineisiin ja seoksiin) tarkoituksellisesti lisättävän mikromuovin määrää. 

Tammikuussa 2019 kemikaalivirasto ehdotti mikromuovien käytön laajamittaista rajoittamista EU:n ja ETA-maiden markkinoilla olevissa tuotteissa, jotta mikromuovin päätymistä ympäristöön voidaan ehkäistä tai vähentää. Rajoittamisehdotusta koskeva kuuleminen järjestettiin vuoden 2019 maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana. Kemikaalivirasto vastaanotti 477 yksittäistä huomautusta. Kemikaaliviraston verkkosivustolla on yksityiskohtaista tietoa kuulemisesta ja muun muassa ei-luottamuksellisia vastauksia.

Arvion mukaan ehdotuksella voidaan estää 500 000 mikromuovitonnin päätyminen ympäristöön 20 vuoden aikana.

Komissio harkitsee osana muovistrategiaansa ja uutta kiertotalouden toimintasuunnitelmaa muita vaihtoehtoja, joilla voidaan vähentää tahattomasti muodostuneen mikromuovin päätymistä vesiympäristöön.

Kemikaaliviraston riskinarviointikomitea (RAC) antoi lausuntonsa kesäkuussa 2020. Se tuki ehdotusta ja suositteli tiukempia kriteerejä biohajoavia polymeerejä koskeville poikkeuksille sekä mikromuovin käytön kieltämistä tekonurmikenttien täyteaineena kuuden vuoden siirtymäkauden jälkeen. RAC totesi myös, että mikromuovia koskevia rajoituksia ei ole tarpeen vahvistaa kemikaaliviraston ehdottamalla pienemmällä 100 nanometrin (nm) kokorajalla. RAC ei suositellut kokorajan pienentämistä.

Sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea (SEAC) antoi lausuntonsa joulukuussa 2020. Se tuki kemikaalivaraston ehdotusta, mutta antoi suosituksia, joita Euroopan komissio voi harkita päätöksentekovaiheessa.

SEAC suositteli muun muassa pienempää 1 nm:n kokorajaa mikromuovia koskevia rajoituksia varten. Se katsoi myös, että väliaikainen 100 nm:n kokoraja voi olla tarpeen tuotteissa olevan mikromuovin havaitsemista ja rajoitusten vahvistamista varten. 

SEAC ei suosinut mitään kemikaaliviraston ehdottamista riskinhallintakeinoista, joilla rajoitetaan tekonurmikenttien täyteaineena käytettävän mikromuovin päätymistä ympäristöön. Komitea totesi, että lopulliseen valintaan vaikuttavat politiikan ensisijaiset tavoitteet ja erityisesti päästöjen vähentämistä koskevat tavoitteet. 

Komission odotetaan laativan ehdotuksen kemikaaliviraston raportin ja komiteoiden yhteisen lausunnon pohjalta. EU:n jäsenvaltiot äänestävät REACH-komiteassa komission ehdotuksesta tarkistaa REACH-asetuksen liitteen XVII rajoitettujen aineiden luetteloa. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto tarkastelevat rajoitusta, ennen kuin se voidaan hyväksyä.