Sääntelytoimia edellyttävien kemikaalien tunnistamisen nopeuttamiseksi viranomaiset voivat päättää käsitellä rakenteellisesti samankaltaisia aineita ryhmittäin yksittäisten aineiden sijaan. Ryhmittely

• lisää sääntelytyön johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä.
• nopeuttaa sääntelytoimia edellyttävien aineiden ja aineiden, jotka eivät vaadi sillä hetkellä lisätoimia, tunnistamista.
• auttaa teollisuutta korvaamaan aineita tietoon perustuen. Aineet, jotka on rekisteröity ainoastaan välikäyttöön, tai aineet, joita ei ole rekisteröity mutta jotka voivat olla huolta aiheuttavien aineiden korvikkeita, tunnistetaan varhaisessa vaiheessa.

Rakenteellisesti samankaltaisten aineiden ryhmittäminen

Aineryhmien muodostamisen perustana on pääasiassa

• rakenteellinen samankaltaisuus. Siinä hyödynnetään aineen tunnistetietoja rekisteröintiasiakirjoissa sekä luokitus- ja merkintäilmoituksissa
• interpolointi ja luokat. Siinä hyödynnetään rekisteröintiasiakirjojen tietoja, jotka ovat peräisin teollisuudesta ja ulkoisista lähteistä.

Rakenteellisesti samankaltaiset aineet yksilöidään kaikista rekisteröidyistä aineista (kemikaaliuniversumi). Tietyt aineet valitaan rakenteen malleiksi. Muut rakenteellisesti samankaltaiset aineet tunnistetaan kemikaaliviraston tietoteknisten välineiden avulla.

Tämä on lähtökohta sellaisten aineiden ryhmittelylle, jotka saattavat edellyttää sääntelytoimia.

On huomattava, että ryhmittelyllä ei tarkoiteta tässä samaa kuin REACH-asetuksen liitteen XI 1.5 kohdassa. Siksi käytetyt menetelmät eivät perustu validoituihin interpolointi- ja luokkatietoihin. Tämä työ tarjoaa lähtökohdan sellaisten aineiden ryhmittelylle, jotka saattavat edellyttää sääntelytoimia.

Ryhmittely ja kemikaaliuniversumi

Ryhmittelyn on tarkoitus nopeuttaa viranomaisten työtä kaikkien kemikaaliuniversumin rekisteröityjen aineiden käsittelemiseksi.

ECHA, jäsenvaltiot ja Euroopan komissio ovat kehittäneet toimintamallin ryhmien arvioimiseksi. Lisäksi tätä lähestymistapaa täydennetään tarvittaessa ryhmäkohtaisesti. Esimerkkejä tällaisista lisätyötä vaativista aineryhmistä ovat tuotantojäämät, kuonat ja tuhkat. Joidenkin aineryhmien osalta on myös käynnistetty yhteistyötä teollisuuden kanssa. Esimerkkejä siitä ovat PetCo (raakaöljyn ja hiilen jalostustuotteiden) -työryhmä, MISA (metalleja ja epäorgaanisia aineita koskeva) -sektoriohjelma sekä asiakirja-aineiston vaatimustenmukaisuuteen liittyvä yhteistyö CEFIC:n (Euroopan kemianteollisuuden järjestö) kanssa.

Kun ryhmä on muodostettu, siihen kuuluvat aineet voidaan arvioida. Tämän tuloksena aineet jaetaan asianmukaisiin kategorioihin kemikaaliuniversumissa ja myöhemmin eri REACH- ja CLP-prosesseihin.

Ryhmien arviointi ja sääntelyn lisätoimien määrittäminen

Rekisteröityjen aineiden seulonta aloitettiin ensimmäisen rekisteröinnin määräajan umpeuduttua vuonna 2010. Siinä keskityttiin aineisiin, joiden vaaroista oli riittävästi tietoa päätelmien tekemiseksi siitä, tarvitaanko vaadittua sääntelyyn liittyvää riskinhallintaa ja ryhdytäänkö siihen. Järjestelmällisen seulonnan ansiosta on ajan mittaan voitu tunnistaa suurin osa sellaisista aineista, jotka voitaisiin siirtää suoraan sääntelylliseen riskinhallintaan. Tämän seurauksena suurin osa jäljelle jääneistä aineista on sellaisia, jotka vaativat lisätietojen hankkimista vaarasta. Aineiden arviointi ryhmissä yksittäisten aineiden arvioinnin sijaan nopeuttaa tällaisten tapausten tunnistamista ja erityisesti vaatimustenmukaisuuden tarkastuksia.

Viranomaiset harkitsevat kunkin aineryhmän osalta, onko tarpeen aloittaa uusia sääntelyllisiä riskinhallintatoimia koko ryhmän, alaryhmän tai ryhmän yksittäisten aineiden osalta. Ryhmän lähtökohtana on rakenteellinen samankaltaisuus, mutta joskus on syytä ottaa huomioon muitakin seikkoja (rinnan rakenteellisen samankaltaisuuden kanssa), kuten ryhmittely samankaltaisen teknisen käyttötarkoituksen, käytön (esim. palonestoaineet) tai tietyn huolenaiheen mukaan.

Mahdollisten uusien sääntelyllisten riskinhallintatarpeiden varhaisen arvioinnin ja tunnistamisen avulla – esimerkiksi kun tarvitaan lisää vaaratietoja ennen kuin vaara on mahdollista selvittää riittävästi – on tarkoitus nopeuttaa viranomaisten työtä tukemalla ripeää etenemistä prosesseissa, joita ovat esimerkiksi yhdenmukaistettu luokitus ja merkinnät tai erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi (SVHC-aineet) tunnistaminen ja rajoitusten yksilöinti.